Olin tosiaan joulun niinkin kaukana etelässä kuin Tallinnassa poikaystävän ja hänen perheensä kanssa.
Neljä päivää mässäilyä: sekä aamiainen että illallinen tuli neljän päivän ajan syötyä buffetissa, ja siinä välissä oli sitten melkein pakko syödä vielä vähän jotakin. Vaikka aamulla kuinka mättäisi vatsansa killilleen, ei sillä valitettavasti selviä kahdeksaa tuntia syömättä. Ja joululahjaksi tuli läjä suklaata, vähän lisää suklaata, ja vielä vähän lisää suklaata - joten eipä tässä kotiuduttuammekaan ole sen kevyemmin tullut syötyä...
Ja joka illallisella vähintään se pari lasia viiniä. Taisi kyllä olla paluupäivän meribuffa ainoa, jossa se alkoholin nauttiminen jäi noin vähään...
Toisaalta kyllä tuli myös liikuttua. Hotellimme oli vähän sivussa kaikesta muusta Tallinnan meiningistä, joten vähän piti kävellä ennen kuin pääsi kaupoille tai ravintoloille tai mihinkään. Sen lisäksi hotellin kylpyläpalvelut tuli kyllä hyödynnettyä. Siellä sitä lilluttiin päivittäin vanhusten ja riehuvien kakaroiden keskellä... ja vähän kyllä uinkin, vaikken yleensä uskalla missään julkisissa paikoissa yrittää uida. Hirveää räpiköimistä se oli edelleen, ja en varmaankaan uinut yhteensä pidempään kuin vartin per päivä. On hankala uida, jos ei oikein osaa. Mutta ei se niin kamalaa ollut kuin muistelin.
Vielä en ole uskaltautunut vaa'alle enkä myöskään mitata vyötäröä tai pyllyä. Mutta vielä me tästä suosta noustaan. Minulla on synttärit heti tammikuussa (poikaystävä osti paluumatkalla laivalta lahjaksi hajuvettä, hih!) ja kun vanhemmat eivät ymmärtäneet joululahjatoiveitani, voisin koittaa pyytää jotain materiaalisempaa hyödykettä. Esim. jonkun sporttilehden vuositilauksen tai sykemittarin.
(Yliopiston kuntopyörien sykemittarit näyttävät hassuja lukuja: välillä alle neljääkymmentä ja seuraavassa hetkessä päälle kahtasataa. Siitä on hyvä sitten arpoa, milläköhän tehoilla tänään poljetaan, ja näyttääkö esim. kalorimittari yhtään sen totuudenmukaisempaa lukua. Way to go!)
No mutta olipahan joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti