maanantai 29. elokuuta 2011

Pelottaa

Miten voikin olla ihminen näin kauhuissaan siitä, että pitäisi (tai "pitäisi") mennä salille. En tänään päässyt millään liikkeelle tietokoneen edestä ennen kuin poikaystävä tuli koulusta kaljan kautta kotiin. Kävelylle olisi tavallaan tehnyt mieli lähteä, mutta keksin senkin välttämiseksi hyviä tekosyitä: ulkona sataa, ei ole kunnon kävelykenkiä (sen sijaan noin kymmenet Converset kyllä, jotka kummasti tähän asti olen kelpuuttanut käevlykengiksi), "mä katon vielä tän yhen sähköpostin"...

Huomenna pitää herätä aikaisin, koska kurssi-ilmottautumiset. Luulin niiden olleen viime viikolla, mutta sittenkin vasta huomenna. Hyvä niin. Katselin tänään valmiiksi, mihin tahdon ilmottautua. Pari kivaa kurssia löytyi syksyn kestävän pakkopullajakson rinnalle kevennykseksi. Koska herään niin aikaisin, voisin saman tien lähteä kaupunkiin saakka hoitamaan hoitamattomia asioita... ja salin (soutulaitetta, kävelyä ja pyöräilyä) kautta saunaan, minkä jälkeen voinkin palkita itseni vaikka parilla keksillä ystävän tullessa kahville iltapäivästä.

Kuulostaapa loistavalta suunnitelmalta. Toivottavasti huomenna ei pelota yhtä paljon kuin tänään. En enää tahtoisi palata paniikkikohtausaikoihini.

torstai 25. elokuuta 2011

Onnellista elämää, selvinpäin selällään?

Enpä ole tänne kirjoitellut hetkeen, kun olen aktivoitunut tuonne laihdutusfoorumeiden puolelle. Eipä kyllä siitäkään ole vielä toistaiseksi hirveästi hyötyä ollut. Ja viimeisin käynti äidin luona oli jälleen samaa linjaa: katsotaan yhdessä Suurinta pudottajaa, ja "kuinkas paljon sä olet nyt laihtunut?" -keskustelua. Äidin oli myös hirveän vaikea ymmärtää, että laihtuminen ei tapahdu niin, että syö mahdollisimman vähän ja kärsii.

Noh, olen parhaimmillani laihtunut kolme kiloa. Sitten olenkin jojoillut edestakaisin enkä vielä päässyt sen alle. Jojoiluun on yksi suuri syy: alkoholi. Minua pelottaa tuleva syksy jo valmiiksi niin paljon, etten ole uskaltanut edes katsoa, mille kursseille vielä pääsisi ilmottautumaan. Kurssi-ilmokin meni jotenkin täysin sivu suun.

Nyt viimeiset pari viikonloppua on mennyt jonkinlaista itsekuria muka hakiessa. Paino sanalla 'muka'. Jossain vaiheessa kesää elämässäni ei tapahtunut moneen viikkoon muuta kuin töitä. Tuon jakson lopussa saavutin itsekurin siinä, etten töissä sorru ajankuluksi syömään suklaata vaan luin naistenlehtiä ja tein ristikoita, jos oli luppoaikaa. Nyt minulla ei ole ollut ainuttakaan työvuoroa pariin viikkoon, mutta taas viikonloppuisin on ollut milloin mitäkin: grilli-iltaa, tupareita, suhteen vuosipäivä oli viime sunnuntaina, tulevana viikonloppuna on taas yhdet tuparit, poikaystävän syntymäpäivä ja grillailureissu kaverin vanhempien luokse. Viime tupareihin mennessä onnistuin loukkaamaan yhtä kaveria sillä, että sanoin, etten aio olla hänen kanssaan hirveässä tuubassa vaan juoda sivistyneesti ehkä pari siideriä tms. Kyseinen kaveri ei tullut sitten niihin tupareihin. Join silti liikaa. Pienessä hiprakassa myös tuppaan syömään liikaa. Tiedättekö tunteen? Mielihalut vievät niin paljon helpommin mukanaan.

Poikaystävän synttäreitä odottaa kaapissa pullo hyvää viiniä viime talven Israelin-matkaltamme. Vuosipäivää juhlistimme jääviinillä, jonka eräs mamukaveri toi minulle synttärilahjaksi kotimaastaan alkuvuodesta. Tuon Israel-viinin tahtoisin vielä nauttia huoletta. Sen jälkeen minun on varmaankin pakko ottaa syksy kokonaan holitta. Jos otan vain yhden, menee helposti toinenkin, ja kolmas, ja neljäs... ja siinä sivussa hirveät määrät sitten kaikkea naposteltavaa ja herkkuja, joista niistäkin pitäisi oppia kunnolla kieltäytymään. Luulen, että alkoholi on tällä hetkellä elämässäni suurempi paha, koska se vie niin helposti mukanaan. Ja koska syksy alkaa ja edessä on fuksirientoja, edustusbileitä, oman järjestön bileitä, poikaystävän järjestön bileitä, poikaystävän uuden opiskelupaikan fuksirientoja... Ääää, ahdistaa jo valmiiksi! Nyt viime viikonlopun tupareista kuitenkin viimeistään opin sen, että se on joko nollalinja tai ihan liikaa. Meillä on suvussa alkoholisteja jo aivan tarpeeksi ilman minuakin. Ja se taitaa kulkea geeneissä.

Kamalaa, kun tuntuu näin pahalta jättää alkoholi pois kokonaan. Ihan kuin hyvästä ystävästä luopuisi.

Sitten tarvisin vähän tsemppausta muussakin. Osallistuin pariin haasteeseen: kolme liikuntakertaa viikossa vuoden loppuun saakka, -10kg vuoden loppuun mennessä ja 60 liikuntakertaa syys-joulukuussa. Syyskuu alkaa jo ensi viikolla. En ole kesän aikana liikunut juuri lainkaan, pitäisi taas löytää motivaatio jostakin. Jännittää ihan kamalasti. Onkohan soutulaite oikeasti niin kokovartalotehokas kuin kuvittelen? Katselin vähän soutulaiteohjeita läskeille ja huonokuntoisille ja olisin vähän kiinnostunut kokeilemaan, mitä sillä saa aikaan lihaksissa...

Tänään kuitenkin jo mennään keilaamaan kavereiden kanssa, ja sen jälkeen varmaan vielä saunomaan poikaystävän ja sen kavereiden kanssa. Parasta Yliopistoliikunnassakin (kieltäydyn käyttämästä nimeä UniSport) on sauna sen jumppatunnin jälkeen. Jos vain syksyltään löytäisi aikaa sekä jumpalle että saunalle!