Eilen oli vähän kurja olo. Kirjoitin erään luennon alussa lyhyesti fiiliksiäni itsestäni ja ympäröivistä ihmisistä ja maailmasta ylös:
"Tänään minua vituttaa. Tahtoisin olla kuin se yksi tyttö, josta en tiedä, mihin hänessä tarttuisin, jos saisin tilaisuuden. Ja minussa on liikaa, mihin tarttua, ja voin taas pahoin, niin kuin keväisin."
Tiivistetysti: tajusin olevani ehkä vähän ihastunut erääseen opiskelukaveriin. Toisaalta en taas tiedä varmasti, onko tämä vain sellaista ihailua, että haluaisin olla kuin hän, sillä hänellä on uskomattoman timmi kroppa ja äärettömän hyvä maku ja huhhuh nimittäin.
No joo. Olen muutenkin ollut vähän tällaisen riepottelevan elämänvauhdin vietävissä vähän aikaa. Eilen helpotti oloa, kun kävin pitkällä kahvilla yhden kaverin kanssa juttelemassa maallisista asioista ja ihmissuhteista ja sen jälkeen vuokrasin leffan ja vietin koti-illan poikaystävän kanssa. Tänäänkin sitten juorusin erään vanhan lukiokaverin kanssa pitkän kaavan mukaan, minkä jälkeen olo on taas vähän ihmisempi. Mutta aikaa ei oikein omalle hyvinvoinnille tunnu riittävän, ja syödäkin pitää juuri silloin kun sattuu ehtimään ja sitä, mitä sattuu saamaan, joten mieliteot saavat helposti vallan. Mitään liikuntaakaan ei ole tullut harrastettua. Vapaa-aikaa tuntuu olevan lähinnä aamuisin ja illalla yhdentoista jälkeen, ja jossain välissä pitää nukkuakin, ja sali menee kympiltä kiinni. Ääääääääääää, kevätstressi! Paino käväisi jossain vaiheessa tosiaan kaksinumeroisessa luvussa, mutta on taas palannut sinne väärälle puolelle näiden aikataulujen ja tapojen vuoksi. Yh.
Tosin saria kokeilin yksi päivä, ja se menee ylle! Pitää vielä opetella kääriytymään siihen oikeaoppisesti.
