maanantai 12. joulukuuta 2011

Julkisista liikennevälineistä ja kehonhuoltotunneista

Koko syksyn tosiaan on tullu työnneltyä ruokaa lautasen reunalta toiselle, mistä purkauduinkin edellisessä postauksessa. Sen kirjoitettuani kuitenkin ryhdistäydyin ja vähäisillä varoillani (joista en vielä ole edes joululahjoja ostanut) ostin kolmeksi kuukaudeksi yliopistoliikuntaa. Hyvä minä!

Viime viikolla sitten kävin parillakin tunnilla. Päätin aloittaa tällä kertaa niistä Kuntoa kevyemmin -kategorian jutuista, koska viimeyrittämällä minulla vain meni hermo liian rankkoihin tunteihin. Pääosin on ollut juuri minun tasoisiani tunteja, joilla vähän niin kuin nousee syke, mutta ei luule kuolevansa. Siis kehonhuoltoa, huolettomia hartioita ja keskivartalotunteja. Fitballiin en ihan vielä uskaltanut, ehkä vähän myöhemmin sitten.

Yhdellä kehonhuoltotunnilla kuitenkin paloi käpy. Siihen, että tunti oli liian kevyt. Jos kerta YOL:ssa on erikseen olemassa "kehonhuolto ja venyttely" -tunti, niin miksi kehonhuolto-nimellä kulkeva tunti on pelkkää venyttelyä? Tunnin venyttelysessio? Mitä ihmettä? (Toisen vetäjän kehonhuoltotunti oli kuitenkin myös vähän muuta kuin venyttelyä; ei siis kannata tämän perusteella jättää YOL:n kehonhuoltoa kokonaan kokeilematta.)
Kyseisen tunnin jälkeen painuin energiapuuskassa salille polkemaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen olikin kamala nälkä, eikä kotona mitään syötävää, joten poikkesin kaupan kautta ja sorruin. (Vain yksi pieni suklaapatukka! Pliis, antakaa anteeksi!) Soutulaitteeseen en uskaltanut koskea, koska olen jostain saanut hirveän pelon, että siinä voi rikkoa lihaksensa, jos sitä ei osaa käyttää. Ja koska soutulaitteissa oli sellaisia lihaskimppuja istumassa, enkä uskaltanut mennä niiden rinnalle löllymään.

Yksi asia, joka minua ärsyttää suunnattomasti tämänhetkisessä koossani: matkustaminen julkisilla liikennevälineillä. Bussissa masentaa, kun kukaan ei koskaan istu viereen (kuljen päätepysäkiltä päätepysäkille, joten harvoin istun itse käytäväpaikalla) ja jos istuukin, vaihtaa yleensä paikkaa, kun jostain muualta sellainen vapautuu. Voi toki olla, että bussissani kulkee lisäkseni vain sosiopaatteja, mutta todennäköisempää on, että kanssamatkustajistani on ahdistavaa istua vain puoliksi penkillä ja puoliksi käytävällä.
Myös: Yhtenä päivänä viereeni istui teinityttö, joka oli liikkeellä kavereidensa kanssa ja jutteli siinä edessään istuvalle. Kuuntelin musiikkia iPodillani, ja kohdalle tuli joku biisi, jonka halusin skipata. Aloin kaivaa laitetta takintaskusta, minkä liikehdinnän teinityttö tulkitsi niin, että halusin nousta pois ja väisti. Kiukuttaa olla niin iso, ettei voi omiin taskuihinsa mennä ilman, että se häiritsee muita. En reagoinut sitten tytön väistöliikkeeseen mitenkään, mutta harmitti silti.

Onpahan taas motivaatiota pienentyä. Turhautuminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti