\o/

Ensimmäinen viikko liikuntojen osalta selätetty! Hyvä minä!

Maanantaina ja tiistaina kävin YOL:n kehonhuollossa sekä salilla. Olipa kivaa! Oikeasti! Nyt olen taas äitilässä ja tehnyt kahtena päivänä koirakävelyitä. Hermo vaan meinaa mennä, kun toinen kävelytettävistä koirista rimpuilee sinne tänne säikkyessään asioita, ja sitten olen solmussa koirien talutushihnojen kanssa. Mutta olen tällä viikolla liikkunut jo sen neljän päivän minimin, hyvä minä!

Sunnuntaina voisin tempaista vielä vähän salia, niin ei menisi loppuviikko ihan löllöttelyyn. Siippa lupasi myös viedä minut treffeille silloin illalla, mikä varmaankin sisältää mm. hyvää ruokaa. Siippani on hirveä kulinaristi ja tykkää syödä ulkona. Ja opintotukikin tuli tällä viikolla, joten en ole ihan yhtä peeaa kuin olen ollut viimeiset kolme viikkoa. Eli voin jopa tehdä muuta kuin mennä lahjalipuilla leffaan ja pummia siipan rahoista kinkkimättöä! :D Voisin tosiaan ennakoida hyvän ruuan mukanaan tuomat kalorit tempaisemalla lenkin juoksumatolla. Ei sillä ihan nolla-nollaan pääse (en todella jaksa juosta niin pitkään) mutta helpottaa se vähän ainakin omaatuntoa.

Sen sijaan ruokatavoitteet... hups... Äiti nimittäin päätti visiittini kunniaksi tehdä juustokakun. Baaah! En tiedä montaa ihanampaa asiaa kuin juustokakku! Eihän siitä kehtaa kieltäytyä. Sitten kun ottaa sen yhden palan, tekee mieli syödä koko kakku. No en onneksi ole syönyt, olen mussuttanut hedelmiä ihan onnessani ja tyytynyt yhteen... no okei, kahteen palaan ihanuutta päivässä.

Muuten olen kyllä pysynyt ruoka-asioissa kuosissa: kalorivaje on jäänyt joka päivä juuri sopivaksi. Täällä ollessani myös syön paljon enemmän hedelmiä kuin kotona. Kotiinkin ostan niitä usein, mutta kämppämme pohjaratkaisu on sellainen, että keittiöön kun ne hedelmät jättää (muualla niille ei ole edes tilaa) niin sinne ne unohtuu siiheksi saakka, kun menee seuraavan kerran tekemään ruokaa tai tiskaamaan. Aamupalalla yleensä väkisin ahdan napaani jonkin tomaatin tai banaanin tapaisen, kun niitä ei muuten tule syötyä.

Niistä alkuviikon kehonhuoltotunneista vielä: Kävin niska-selkä- ja keskivartalojumpassa sekä "hyvän olon tunnilla", ja niiden jälkeen oli kyllä selkä sillä lailla hyvällä tavalla kipeä. Venyttelin vähän niukasti jumppien jälkeen, ja se kostautui. Mutta! Olen jo tässä pienessä ajassa huomannut, miten hyvää juuri nuo tunnit tekee selälle. Aiemmin minulla oli ihan järkyttävä notkoselkä, koska mahani oli niin suuri ja rasvainen ja roikkui edessä, eivätkä keskivartalon lihakseni tukeneet sitä yhtään. Tiistaina äidyin tuijottelemaan itseäni peilistä, ja huomasin tuon notkon kadonneen! Selkäni näyttää melkein suoralta! Ihan mahtava fiilis!
(Ei siis tietenkään pelkästään noiden tämänviikkoisten tuntien jäljiltä; olen käynyt nyt kuukauden verran samankaltaisilla tunneilla kerran tai pari viikossa... paitsi sen jouluviikon aikana. Mutta siellä minä taas uin, missä koetin pitää keskivartaloni myös mahdollisimman hyvin hallinnassa.)

Vielä kun siitä toiselta puolelta saisi sen ylimääräisen pois ;) Lisäksi niskani on ihan kamalan näköinen tästä leuan eteenpäin ojentelusta, mitä harrastan aina huomaamattani sekä tietokoneella että lukiessani. Että varmaan kaikkialla muuallakin. Siitä kun osaisi päästä eroon.

Tulipa pitkästä aikaa elämänmakuinen kirjoitus :) Hyvä minä, voin taputtaa itseäni olkapäälle! Nyt on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Voisin hotkaista vielä yhden appelsiinin ja painua lukemaan ja sitä myötä nukkumaan. Jos huomenna pääsisi tuskattomasti jalkeille jo aamusta, kun kyyti tulee nappaamaan minut äitilästä ja viemään takaisin Stadiin.