Spinning-angsti

Hankalaa kirjoittaa, kun tuntuu, että samanlaisia blogeja on jo parisataa. Tälle nyt ei vaan ole kysyntää, mutta kun minä tarvitsen tätä. Argh.

Tällä viikolla olen ollut todella laiska. Olin varannut kyllä kaksi spinning-tuntia ja kaksi keppijumppatuntia tälle viikolle, mutta pääsin lopulta vain toiselle spinning-tunneista. Keskiviikkona piti olla parin tunnin galleriakierros-kävelylenkki, mutta pettyneenä siihen, ettei sillekään ollut kysyntää, päädyimme pistäytymään vain parissa pikkugalleriassa ja menimme sitten kaljalle kaverin kanssa.

Eilen aamulla töihin lähtiessä olin niin väsynyt, että päätin perua keppijumpan, joka olisi ollut töitten jälkeen. Siinä vaiheessa, kun pääsin töistä, olisin kyllä jaksanut lähteä tunnille, sitten harmitti... Päätin viikonloppuna käydä salilla, koska minulla ei ollut treenikamoja töissä mukana. Ja kuinkas sitten kävikään - olen kipeänä. Eilen jo nukahdin klassisesti tenttikirjan ääreen. Tänään nukuin puolillepäivin, heräsin kurkkukipuisena ja flunssaisena. Vain pari tuntia hereillä oltuani nukahdin uudestaan tenttikirjan pariin. (Äh, en ikinä tule pääsemään kyseisestä tentistä läpi - olen nyt jo uusimassa sitä, koska edellisellä kerralla en edes saanut tenttikirjaa käsiini ennen tenttiä.) Koko päivän on ollut kylmä ja silmät tuntuvat harittavan lukiessa ja kirjoittaessa, vaikka olisikin lasit päässä. Ei, en ole menossa salille tänään. Toivottavasti huomenna olisi parempi olo... Jaksaisi varmaan paremmin keskittyä lukemiseenkin, kun ensin rehkisi vähän. Eikä sitä niin täysillä tarvitse tehdä, eihän? Voi vaikka vain hölkötellä juoksumatolla, tai polkea. Oman musiikin tahtiin!

Rekisteröidyin tänään myös Heiaheia!-palveluun. H! näyttää, että olen tämän vuoden puolella treenannut yhteensä noin 15 tuntia. NNGGGHHHH. Kuulostaa ihan todella vähältä. Toisaalta se on paljon siihen nähden, etten viimeiseen neliseen vuoteen todella ole liikkunut oikeastaan ollenkaan.

Voisinkin kertoa lyhyesti siitä spinning-tunnista, jolle jopa pääsin tällä viikolla. Tunnilla oli ohjaaja, johon en ole aiemmin tutustunut. Tunti oli aivan kamala, en enää ikinä mene hänen tunnilleen.

Koko tunti taustamusiikkina oli geneeristä diskopanomusiikkia, jonka tahtiin sitten poljettiin. Ohjaaja sanoi välillä, että seuraavassa biisissä olisi hitaampi tempo, jonka tahtiin sitten lisättäisiin vastusta ja poljettaisiin ylämäkeen, mutta minä en huomannut eroa (ja koen kuitenkin olevani melko ellen hyvin musikaalinen). Muut ohjaajat, joiden tunneilla olen ollut, pitävät 45 min aikana kaksi tai kolme tasoittavaa jaksoa, eli poljetaan aivan korkeintaan vartti kerrallaan kovaa. Tämä kyseinen neiti päätti heti tunnin alkuun pistää meidät polkemaan 27 minuttia ennen ensimmäistä tasoitusta. Lämmittely oli kuitenkin sentään kunnolliset 6min.

Noh, kuten olen aiemminkin sanonut, noilla yliopistoliikunnan perustunneilla voi itse säädellä todella paljon omaa vastustaan ja mennä omaa tahtiaan. Yritin kuitenkin edes pysyä musiikin tahdissa ja polkurytmissä mukana, joten menin lähes koko tunnin täysiä. Ei ehkä fiksu veto, mutta tulipahan tehtyä. Lopputunnista tosin en vain enää kyennyt.

Tunnin jälkeen olin vielä ajatellut käydä salilla polkemassa tai lenkkeilemässä omaan tahtiini hetken aikaa. No jäipä sekin tekemättä, kun olin niin kuollut.

Todella nöyryyttävä tunti. Nuo perustunnit pitäisi mennä ennemmin meidän heikompien kuin niiden parhaimpien ehdoilla. Ne sitten, jotka kykenevät, voivat mennä tasasyke- tai intervallitunneille polkemaan, ei tarvitsisi minunkaltaisteni talipallojen kärsiä heidän tahtinsa mukana.

Kyselin toiselta ohjaajalta myös varpaideni tunnottomuudesta. Hän kehoitti ostamaan spinning-kengät. En ole vielä saanut aikaiseksi, pelkään, että ne maksavat pienen omaisuuden. Mutta pitäisi, kun tuolla viikottain kuitenkin käyn!

Olen nyt myös paastolla, en ole tiistain jälkeen syönyt lainkaan karkkia! Yritän tästedes pysytellä pääsiäiseen saakka myös kasvisruokalinjalla. Tällä viikolla minua esti vielä se, että olin viikonloppuna ostanut töihin evääksi paketin nakkeja ja lihapiirakoita, jotka olen sitten tällä viikolla mussutellut sieltä pois... Ovat tosin tökkineet todella pahasti, kun jonkinlaista periaatetta koitan kuitenkin noudattaa. Periaatteet on hyvästä.


Ensi viikolla hierojalle, ahhhh.

Spinnaten

Tänään olin spinningissä kolmatta kertaa. Spinning on aikamoista itserääkkiä, mutta kivaa kuitenkin. Siinä saa itse määrätä tahdin ja pelata vastuksen kanssa.

Ensimmäisellä spinningtunnillani pari viikkoa sitten onnistuin reväyttämään reiteni tuskallisesti. Ne olivat viikon ajan niin kipeät, että portaiden nouseminen ja laskeminen teki ihan oikeasti todella kipeää. Pelkkä istumasta nouseminenkin oli tuskallista! Viikon päästä menin toiselle spinningtunnille kauhunsekaisin tuntein, pelkäsin kuolevani sitä myötä. Mutta sillä lähti, millä tulikin - tunnin jälkeen kivut olivat tipotiessään ja olo oli mahtava.

Ensimmäisellä spinningtunnilla jalkani olivat muutenkin kyllä tulessa. Hengästys- ja rasitustaso olisi kyllä antanut periksi kovemmallekin huhkimiselle, mutta jalat eivät tahtoneet jaksaa. Toisella tunnilla tilanne oli sen suhteen jo vähän tasoittunut, mutten uskaltanut huhkia kunnolla vielä silloinkaan. Tänään sitten kolmannella tunnilla pistin vastusta kovemmalle ja heittäydyin rääkkiin, ja kylläpä oli kiva olo tunnin jälkeen! Ensi viikolla kelpaa taas kokeilla, josko kykenisi vielä vähän petraamaan (:

Tällä tunnilla oli eri ohjaaja kuin aiemmilla, ja tunneissakin oli sitten vähän eroja.Tämä tyyppi kävi tunnin alussa tarkistamassa erikseen jokaiselta, että pyörän säädöt näyttävät hyvältä, ja kiersi kerran tunnin aikanakin kerran kiertämässä salissa katsomassa, että kaikki on ok. Tämä taas sitten ei venytyttänyt tunnin lopuksi yhtä huolellisesti kuin se toinen ohjaaja, joten pitää varmaan itse vielä venytellä ennen kuin menee nukkumaan. Ei sitten ole paikat ihan jumissa.

Yksi asia minua vaivaa: onnistun saamaan varpaani tunnottomiksi aina jossain vaiheessa spinning-tuntia. Johtuuko tämä vääränlaisesta polkutekniikasta tai jalkojen väärästä asennosta tai vääränlaisista kengistä tai polkimien nauhojen säädöistä, vai missä on vika? Minulla ei siis ole erillisiä spinning-kenkiä, vaan spinnaan ihan vain sisäpelikengillä. Ostin elämäni ensimmäiset sisäpelikengät vasta pari viikkoa sitten, ja ajattelin niillä pärjätä vähän kaikessa, kun en vielä ollut päättänyt, mitä lajeja alan kokeilla. Mutta mutta...

Lempifarkut ja vaatekauppaviha

Tänään kävin ostoksilla pitkästä aikaa. Vaatteiden ostaminen ei ole ollenkaan minun juttuni, koska vain turhaudun vaatekaupoissa, joiden kokoluokitusta ei ole tehty kaltaiselleni valaalle. Talvella masiivisen toppakuoren kanssa se on vielä kamalampaa. Välillä vaan on pakko alentua.

Löysin itseni pukukopista koon 48 ja 52 farkkujen kanssa. Pienempien päällä maha roikkui makkarana, ja suuremmat olivat hippasen väljät, mutta koon 50 housuja ei kyseistä mallia ollut. Kyseinen mallihan oli siis kyseisen kaupan XL-osaston ainoa farkkumalli. Ostin siis koon 52 housut ja pakkauduin takaisin toppakuoreeni, joka harhauttaa katsojaa: saatanhan sen alla olla aivan tavallisen kokoinen, mutta ulkovaatepaketti vain on massiivinen. Kaikki näyttävät toppatakeissaan suurilta.

Lohdullista. Toppakuoriainen.

En koskaan kuvitellut samastuvani "en enää mahtunut lempifarkkuihini" -tilitykseen, mutta samastunpa kuitenkin. Minulla on maailman ihanimmat vihreät farkut, jotka ostin aika tasan vuosi sitten. Viime keväänä en juuri muita housuja pitänytkään kuin niitä ja saman mallisia valkoisia farkkuja. Kyseiset housut ovat ostettu samasta liikkeestä kuin tämän päiväiset, ja kokoa 36. Kyllä vain.

Viime kesän kuljin lyhyissä shortseissa ja hameissa, ja kesän jälkeen huomasin, etten enää mahdukaan noihin farkkuihin. Löysin itseni laihdutuskertomuksen pääosasta: lempifarkkuni eivät enää mahtuneet minulle. Sovituskopissa kaikki housut puristivat mahan makkaralle tai jäivät jumiin reisiin. Tahdon taas mahtua ihaniin vihreisiin farkkuihini, ja tarvitsen siihen apua. En pysty tähän yksin.

Mistä aloittaa, kun kaikki elintavat tuntuvat olevan epäterveellisiä?