tiistai 12. kesäkuuta 2012

Tuhlaajapoika

Hei taas kaikki!

Olen kadonnut ja palannut takaisin! Vähän parempana kuin aiemmin tällä kertaa.

Välissä kävi niin, että kevät vei voimani. Katselin tuossa viimeisimpiä kirjoituksiani tuolta helmikuulta, ja niissä on aika kurja sävy. Olen kuitenkin iloinen, että olen ne kirjoittanut tänne, koska en tämän kevään fiiliksiäni oikein muualle olekaan voinut tai uskaltanut kirjoittaa. Ainakaan juuri silloin, kun asioita tapahtui. Eipä täälläkään paljon lue, mutta vähän pintaa kuitenkin siitä, millaista tuossa kevättalvella oli.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen on jäänyt painonhallintateemat vähän vähemmälle elämässä, koska tuli tosiaan sen verran isoja ongelmia eteen. En moneen viikkoon nukkunut kunnolla, mielialat menivät yhä vain mustempaan, ja terveydenhoitajan, lääkärin ja psykologin kanssa keskusteltuani sain lopulta masennuslääkityksen. Nyt on nyöri kesän myötä höllentynyt kaulani ympärillä, ja varmasti psykologin kanssa keskustelu sekä lääkkeet ovat edesauttaneet myös osaltaan stressin vähenemistä. Viimeksi lääkäriä ja psykologia nähdessäni he raportoivat ainakin selkeästä muutoksesta olemuksessani. En itse sitä oikein sitä ennen tiedostanutkaan - onneksi lääkäri sanoi asiasta suoraan! (Olen ehkä vähän rakastunut lääkäriini. Viimeksi hänen vastaanotollaan käydessäni hänellä oli punaiset farkut. Oih! <3 Poikaystäväni on keksinyt tekosyitä olla käyttämättä punaisia farkkujaan. Ehkä minun pitää vihjaista tästä asiasta hänelle hellävaraisesti.)

Hiljalleen alkaa olla sellainen olo, että voisi harrastaa taas vähän jotain liikuntaakin :) Nyt olen köyhäillyt ja julkisen liikenteen käyttämisen sijasta fillaroinut joka paikkaan. Yhtenä päivänä iski vähän laiskuus ja menin leffateatteriin bussilla, mutta muuten olen nyt kesäkuun ajan sotkenut pyörällä ympäriinsä. Kotoani on keskustaan reilu 7 km, mistä tulee jo ihan mukava edestakainen lenkki yhdellä kertaa. Kunhan kesäopintoni tästä tällä viikolla loppuvat ja voin keskittyä palkkatyöhön, pyöräilyyn ja rentoutumiseen, koetan parhaani mukaan lisätä muutakin liikuntaa. En halua vain mielettömiä reisilihaksia vaan edelleen myös massaa pois.

Vihreät lempifarkkuni odottavat edelleen kaapin perällä. Kyllä minä vielä! Ja jos tähän malliin pyöräilen kesän halki, loppukesästä kunto voi olla sen verran kohonnut, että YOL:n (tai noh, nykyisen UniSportin) jumppatunnit eivät enää ole hirveää tuskaa. Jälleen siis yrittämään.

Ja antakaa anteeksi katoamiseni! Yritän olla tekemättä sitä enää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti